Kuukausi: huhtikuu 2013

Ohjeita siman kulutukseen 1920-luvulta

Alkoholin vaarat vappuna

Vappu – tuo varma merkki kevään tulosta – on ovella! Koko kansan juhla, joka saa kaduille niin työläiset kuin porvarit, niin nuoret kuin vanhat, etenkin opiskelijat, mutta myös palkkatöissä käyvät ja työttömät.  Alkoholi kuuluu monilla isona osana vapunviettoon.

Alkoholinkäytöstä ollaan nykyisin kovin huolestuneita: milloin keskiolutta ollaan viemässä takaisin Alkoon ja milloin taas alkoholin katumainontaa ollaan kieltämässä. Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista Suomen historiassa, sillä itsenäisyyden aikana ollaan vähän väliä oltu huolissaan suomalaisten ”viinapäästä”.

Alkoholikeskustelun innoittamana kahlasin läpi kirjahyllyäni löytääkseni neuvoja omaan vapunviettooni. Käteeni osui kaksi elämäntapaopasta miehille (anteeksi naispuoliset lukijani!) kieltolain vuosilta. Ensimmäinen on partiolaitoksenkin perustajana tunnetun Robert Baden Powellin kirja Tie onneen vuodelta 1920 (suom. 1927 Kustannusosakeyhtiö Kirja) ja toinen on näköispainos Georg Henrik Theslöfin (nimimerkillä Brummell & Co.) kirjoittamasta oppaasta Hieno mies vuodelta 1926 (2011 Otava). Jos nämä herrat eivät osaa antaa ohjeita säädylliseen ja eleganttiin juhlintaan, ei osaa kukaan!

Elämäntapaoppaat herrasmiehiksi tahtoville. Brummell & Co. Hieno mies ja Robert Baden Powell Tie onneen.

Elämäntapaoppaat herrasmiehiksi tahtoville. Brummell & Co. Hieno mies ja Robert Baden Powell Tie onneen.

Vappuaatto: mieluiten raittiina

Itselläni juhlinta käsittää perinteisesti kaksi päivää: vappuaaton ja -päivän, joista ensimmäisenä on kulunut enemmänkin kuohuvaa. Baden Powell jakaa kuitenkin suorasukaiset ohjeensa alkoholinkäyttöön: parasta on, ettei totuttele viinin makuun. Myös kanssajuhlijat kannattaa valita huolella, sillä seura tekee alkoholistiksi ja ”juopot ovat vaaraksi valtiolle”. Onnekseni Robert ei kuitenkaan sylkenyt tyystin lasiin, sillä hänellekin maistui hyvä viini ja olut. Robert neuvoo kuitenkin jättämään nautiskelun kahteen lasiin, sillä kolmas vie humalaan: ”juopunut pitäen kiinni pöydän laidasta kysyy: ’Onko nyt joulu vai juhannus?’”

Baden Powellin mukaan väkijuomiin totuttautuneen miehen tulevaisuus on ankea. ”Tarmonsa ja työkykynsä menettäneenä hän lankeaa muihinkin kiusauksiin ja vajoaa lopulta paheisiin ja rikosten tielle, koska hän ei enää voi hillitä himojaan”. Kirjaan itselleni ylös: muista kahden lasin -sääntö!

Vappupäivänä: ei tappeluja

Monille – myös itselleni – vappulounas kuuluu osaksi toukokuun ensimmäistä. Onnekseni Theslöf tarjoaa ohjeita ravintolakäyttäytymiseen: ”Gentlemanni ei milloinkaan ryhdy riitelemään, eikä hänen mieleensä juolahda haukkua huolimatonta viinuria”. Myöskään vappuhulinassa minun ei kannata puhua ohi suuni: ”Aina joku ne [salaisuudet] kuulee, sillä pöydät ovat lähellä toisiaan”. Georg myös kehottaa herroja, ”jotka ovat nauttineet suurempia määriä alkoholia”, olemaan näyttäytymättä ravintolan ”isossa salissa”: Melko hyödyllinen vinkki kieltolain aikana, mutta käytännöllinen toki myös nykyisin!

Seuratessani Baden Powellin ohjeita, saattaa lounaalla eteeni tulla kiusallinen tilanne: maljannosto, juomalaulu ja snapsi. Theslöf kuitenkin kertoo, että ”on mautonta juoda »malja pohjaan» useammin kuin yhden kerran päivällisten aikana. Kaikki juopottelua lähentelevä on soveltumatonta hienouteen.”

Mutta hei, tässähän sallitaan siis maljat. Ja yhden saa vielä juoda pohjanmaan kautta!

Theslöffin suhtautuminen alkoholiin on siis ilmeisesti melko suvaitseva. Hän kirjoittaa: ”Me pidämme kieltolakia tilapäisenä ja paikallisena ilmiönä ja olemme senvuoksi tässä ikuiseksi ja kansainväliseksi aiotussa teoksessa olleet piittaamatta sen olemassa olosta. Samoinkuin lukijammekin ovat jokapäiväisessä, syntisessä elämässään.” Pyyhin muistikirjastani kahden lasin -säännön, ja kirjoitan: muista vain yksi yhdellä huikalla nautittu snapsi!

Kupliva sima

Onnistuneen vapun resepti

Yhteenvetona totean oppineeni seuraavaa: voin nauttia hyvässä seurassa olutta ja viiniä, snapseja unohtamatta. Minun tulee pitäytyä kohtuudessa ja varoa useampia ruokaryyppyjä. Pyrin myös pidättäytymään riidoista, vaikka palvelu olisikin krapulaisen tahmeaa. Kiitoksia Robert ja Georg, nyt vappuni sujuu elegantisti!

Hauskaa vappua kaikille!

Rauhoitetut herättää ajattelemaan

On tabu ottaa tabuja, ja tartu purkkiin!

Olemme jo nähneet poliisit, sairaanhoitajat, matkaoppaat, karavaanarit ja julkisuudenkipeät. Voisimmeko seuraavaksi ihmetellä kotisohvillamme hulluja: jos sekakäyttäjille tarjoiltaisiin sekalainen annos lääkkeitä ja viinaa, jonka jälkeen jännitettäisiin seurauksia.”On tabu ottaa tabuja, ja tartu purkkiin!” Voimme sitten nauraessamme tuudittautua hetkeksi siihen onnentunteeseen, joka kumpuaa, kun jollain menee vielä huonommin.

Tämä ajatusleikki ei suinkaan ole omani tai Arto Salmisen, vaan Teatteri Aliaksen näytelmästä Rauhoitetut. Kävin tänään katsomassa kyseisen Eeva Lahtisen käsikirjoittaman näytelmän Pispalan teatterilla. Rauhoitetut kertoo lämpimästi ja kaunistelematta kymmenestä akuuttipsykiatrian osaston naispotilaasta. Teos tarttuu jykevästi moniin nyky-yhteiskuntamme kipupisteisiin, eikä todella päästä katsojaa helpolla. Kyytiä saavat niin mielenterveyshoitotyö, terveyspolitiikka, yliopistotutkimus kuin tasavallan presidenttikin. Alentumatta kuitenkaan liiaksi alleviivaamaan, näytelmä lähestyy aihetta ihmisen kautta.

Viidellä eurolla 100 rauhoittavaa

Kun viidellä eurolla saa sata nappia rauhoittavia, muttei muotikahvia muotikahvilassa, voi pohtia missä on ongelma. Näytelmässä hoitohenkilökunta näkyy vain potilaiden muisteluissa, ja tuntuukin, että hoito tapahtuu eräänlaisen isoveljen välityksellä. Hän tarkkailee potilaita kameroiden kautta ja toisinaan antaa ohjeita ja rangaistuksia. Aihe on mitä tärkein: loputon resurssien leikkaaminen heijastuu myös oikeassa elämässä hoitoon. Lääkkeet voivat rauhoittaa ja auttaa nukkumaan, mutta eivät poista itse ongelmaa.

”Me avohoidossa olevat olemme kemiallisesti rauhoitettuja ettei terveiden ihmisten tarvitsisi pelätä meitä. Joskus tuntuu siltä, että nämä lukuisat lääkitykset estävät ihmisiä, myös meitä sairaita itseämme kohtaamasta meitä sellaisina mitä todella olemme”, toteaa Lahtinen näytelmän käsiohjelmassa. ”Meitä on paljon ja me olemme eläviä aikapommeja joiden sytytyslangat ovat jo tulessa”. Tulisiko asialle tehdä jotain? Siis jotain muutakin kuin jatkuvia säästötoimenpiteitä?

 Hullut ovat kiittämättömiä

Näytelmä ottaa kantaa myös mielenterveystyön ja yliopistotutkimuksen eettiseen puoleen. Voiko hullua tutkia tämän tietämättä? Ovatko hullut kiittämättömiä, kun eivät halua osallistua tieteen edistämiseen? Tai ymmärtämättömiä, kun eivät tajua tutkimuskohteina olevansa osa suurempaa, kansainvälistä ja uraauurtavaa tutkimusta.

Näytelmä lähestyy potilaita ihmisinä. Heillä on oikeutensa, tarinansa, ilonsa ja surunsa. Enemmänkin surunsa, sillä yhteiskuntaan he eivät sovi – ainakaan terveiden mielestä – ja ainoa ymmärrys löytyy ankean osaston seinien sisältä. Kyseessä on kuitenkin ihminen – ei lääketieteen koehiiri – joka kaipaa läheisyyttä ja ystävää.

Rauhoitetut

Teatteri-ilta Pyynikin trikootehtaalla oli kerrassaan hieno kokemus. Ajatuksien lisäksi Rauhoitetut tarjosi mainioita näyttelijäsuorituksia. Eräs mielenterveysalan asiantuntija totesi kerran: ”Hullua on hirveän vaikea näytellä”. Tätä näytelmää katsoessa tunsi todella olevansa Pitkäniemen akuuttiosastolla.

Katso Aamulehden tapahtumakalenterista Rauhoitettujen näytösajat ja katsasta teos itse. Pääsylipusta voi maksaa haluamansa summan.

Teatteri Alias: Rauhoitetut

Teatteri Alias: Rauhoitetut