Kuukausi: elokuu 2013

HS:n ongelmana jälleen opiskelijat

HS tekee sen jälleen! Pääkirjoituksessaan Hyvä, jos hallitus vihdoin tekee jotain 8.8.2013 valtakunnan ykkösaviisi ottaa kantaa opintotukeen. Ei sinänsä yllätä, että lehti näkee pitkien opiskeluiden olevan yksi syy valtakunnan huonoon jamaan. Ja ratkaisu on – jälleen kerran – opintotuen rajaaminen:

”Esimerkiksi opintotukeen saattaa tulla muutos, joka kannustaa suorittamaan tutkinnon nopeammin. Tätä yritettiin viime kevään kehysriihessä, mutta vasemmistoliiton puheenjohtaja, kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki torjui hankkeen ja vielä laski sen saavutuksekseen kehysriihen tiedotustilaisuudessa.” HS 8.8.2013

Paavo on siis pahis. Hän auttaa opiskelijoita lorvimaan pidempään korkeakoulussa. (Jos nostaa opintotukea 9 kuukautta vuodessa, tukea riittää kuudeksi vuodeksi. Viisi on useimmissa yliopistotutkinnoissa tavoitevalmistumisaika, yläraja on seitsemän.)

Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan tällä hetkellä yliopistojen ylemmän korkeakoulututkinnon mediaanisuoritusaika on 6,3 vuotta ja ammattikorkeakoulututkinnon 3,8 vuotta.

HS haluaa rajata opintotukea sen perusteella, että opiskelijat suorittaisivat tutkintonsa nopeammin. Mutta kuinka loogista on, että opiskelija jättäytyy opiskelemaan ”ylimääräistä” sen vuoksi, että hän tienaa maksimissaan 3,7 euron ”tuntipalkkaa” (opintoraha + asumislisä = 499,6e/kk ja 5 op = 135h)? Tällä tuntipalkalla voi elää lokoisasti kuusi vuotta. Jos työtä olisi tarjolla, eikö vähänkin rahaa ajatteleva ihminen valmistuisi ja ottaisi paikan vastaan?

Ajatuksen logiikka, että opintotuen heikentäminen nopeuttaa opiskeluja, on jokseenkin käsittämätön. Eikö nyt jo riittämättömän opintotuen leikkaaminen aiheuta joko lainanottamisen tai sitten työskentelyn lisääntymisen opintojen ohella? Koska tulevaisuuden työpaikka on monille opiskelijoista epävarma (HS uutisoi itse, kuinka syksy täyttyy yt-neuvotteluista), ja valmistumisen jälkeen monia odottaa perheen perustaminen, asunnon hankkiminen ja auton ostaminen, harva haluaa kuormittaa taakkaansa syömällä velaksi. Halu ottaa lainaa olisi toki eri, jos opiskelija voisi olla varma takaisinmaksukyvystään.

Koska laina ei kiinnosta, monet tekevät töitä opiskeluiden ohella. Tämä ei nopeuta opiskeluita. Mutta usein unohdamme, että nämä opiskelijathan ovat opiskeluidensa ohella siis jo työelämässä. Osa tekee sellaisia hanttihommia, joihin Suomessa koskevat vain ahkerimmat. Osa on jo mukana ”oman alansa” töissä. Molemmat ryhmät ovat yhteiskunnalle tärkeitä. Lisäksi yritykset arvostavat työkokemusta. Haluatko sinä palkata nuoren, joka ei ole tehnyt useaan vuoteen lainkaan oikeita töitä, mutta jolla on diplomi? Niinpä.

Yksi itseäni häiritsevä ajatus on se, että pitkät opinnot olisivat automaattisesti ongelma tai tyhjäntoimittamista. Tehokas ja hyödyllinen ihminen ei ole automaattisesti sellainen, joka valmistuu maisteriksi alle viidessä vuodessa. Laaja-alaisuudesta puolestaan voi olla sekä yksilölle että yhteiskunnalle hyötyä. Vaikkakin ymmärrän HS:n näkökulman: nykytoimittajilta ei tunnuta pahemmin odotettavan laaja-alaista sivistystä ja analyyttistä otetta.

Sitä paitsi on osoitettu, että suomalaiset korkeakouluopiskelijat pääsevät eurooppalaisia kollegoitaan nopeammin ”oman alan” töihin. Muun muassa työelämän tutkija Pasi Pyöriä sivuaa tätä Aikalaisen haastattelussa, ja toteaa: ”Poliittisella taholla on se väärinymmärrys, että tässä nykyisessä systeemissä olisi jotakin pielessä. Heidän kannattaisi vähän tarkemmin tutustua tutkimuksiin”. Tätä suosittelen myös HS:lle. Aloittaa voi vaikka työ- ja elinkeinoministeriön julkaisusta Opiskeluaikainen työssäkäynti ja sen vaikutukset.

Jos kuitenkin halutaan lyhentää opiskeluaikoja, ei opintotuen leikkaaminen ole oikea ratkaisu.

Opintotuki mahdollistaa ihmisille edes jonkinlaisen toimeentulon opiskeluiden aikana. Tämän ja lukukausimaksuttomuuden vuoksi vähävaraisilla on paremmat mahdollisuudet opiskella ja kohota yhteiskunnan tikkailla. Suomalaisten korkea koulutustaso nostetaan monissa kilpailukyselyissä merkittäväksi tekijäksi. Miksi siis purkaa opintotukijärjestelmää, joka omalta osaltaan mahdollistaa Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn?

Lopettakaa nyt se opiskelijoiden syyllistäminen! Suuret ongelmat ovat jossain aivan muualla.

On vain hyödyllisiä ja hyödyttömiä ihmisiä

Ihmiset voidaan jakaa kahteen leiriin: yhteiskunnalle hyödyllisiin ja hyödyttömiin. Ensimmäinen ryhmä tunnetaan myös nimellä ”veronmaksajat”. He käyvät töissä, maksavat paljon veroja ja heistä on yhteiskunnalle pelkkää hyötyä. Sitten on toinen ryhmä, johon kuuluvat opiskelijat ja muut lorvailijat (mukaan voidaan laskea myös eläkeläiset, lapset, yms.). Toinen ryhmä ainoastaan kuluttaa veronmaksajan kekoon keräämää yhteistä omaisuutta.

Edellistä mukaillen voidaan järkeillä, että hyödylliset ihmiset pitävät yksin tämän yhteiskuntamme pystyssä. He luovat puitteet hyvinvointivaltiolle, jonka olemassaolo näyttää päivä päivältä mahdottomammalta; kiitos toisen ryhmän lorvailijoiden.

Vaatii kuitenkin melkoista taituruutta irrottautua yhteiskunnasta lorvimaan. Otetaan esimerkiksi opiskelijat. Siis nämä niin kutsutuissa korkeakouluissa päivät ja yöt läpeensä juhlivat. Heistä vain ani harva valmistuu, ja hekin kymmenen vuoden kuluttua. Olen kuullut, että joku osallistuu yhteisen keon kasvattamiseen käymällä opiskelujensa ohella töissä ja maksamalla palkastaan veroa. Ja vielä useammat tekevät tätä kesäisin! Opiskelijat myös maksavat tahtomattaan tai vahingossa kaikenmaailman muita veroja, kuten arvolisäveroa ruokaillessaan veronmaksajan rahoilla Ravintola C:ssä Tampereella. Opiskelijoiden järjestöt myös masinoivat toisinaan erikoisia veronmaksutalkoita, joissa kymmenettuhannet haalariasuiset kiertävät Suomen kaupunkien palveluita arkipäivinä. Jokunen saattaa jopa käydä teatterissa tai elokuvissa vapaa-aikanaan lorvailemassa. Tällä toiminnallahan opiskelijat tukevat vahingossa yhteiskuntaa. Aviisissa oli joskus juttu, jonka mukaan Tampere olisi kuihtunut ilman yliopistoa. Nyt se on maan kolmanneksi suurin kaupunki. Eivätkö opiskelijat tajua lorvailun syvintä ydintä: sehän on elää toisten lompakolla.

Kunnon lorvailijaopiskelija ottaa yhteiskunnalta sen myöntämän ruhtinaallisen opintorahan (298e/kk) ja asumislisän (201,6e/kk), ja lorvii näillä yliopistossaan, joka on toisessa universumissa muun yhteiskunnan kanssa. Kela jakaa rahaa ilmaiseksi, ennen sentään lorvailijat kaivoivat ojia. Opiskelija ei anna yhteiskunnalle mitään vastineeksi. Jos hän osallistuu julkiseen keskusteluun, se tehdään vain oman edun tavoittelemiseksi. Eli lisää ilmaista rahaa.

Tästä poikkeaa täysin tunnollinen ”veronmaksaja”. Hän tekee vain työtä ja maksaa veroa. Käy töiden jälkeen citymarketissa pitämässä yhteiskuntaa pystyssä ostamalla lapsille muroja ja itselle pirkkaolutta. Veronmaksaja on hyödyksi ja maksaa muiden huvittelun ja lorvailun. Hän ei sairasta, eikä joudu työttömäksi. Onhan hän ahkera ja korvaamaton. Hän on joskus opiskellut, mutta silloinkin maksoi kaiken itse suurella opintovelalla. Sitä maksettiinkin hikihatussa, jos inflaatio ei ehtinyt syödä velkaa mitättömäksi sitä ennen. Veronmaksaja ei ole koskaan itse hyötynyt ilmaisesta peruskoulutuksesta, eikä hän koskaan jää eläkkeelle. Hänen lapsensa ei saa lapsilisää, eikä hänen vanhempansa lääkekorvausta Parkinsonin tautiin.

Tätä logiikkaa hyödyntämällä voimme tehdä johtopäätöksen, että esimerkiksi ulkomaalaiset opiskelijat tulevat Suomeen elämään muiden kustannuksella. Koska suomalainen yliopistokoulutus on verrattavissa Oxfordin ja Harvardin tasoon, ne tulisivat tänne vaikka koulutukselle asetettaisiin suuri hintalappu. Tämän todistavat PISA-tulokset, joiden mukaan suomalaiset osaavat lukea. Nyt ne ulkomaalaiset tulevat tänne opiskelemaan ilmaiseksi, eivätkä anna yhteiskunnalle mitään, eläväthän he erillään kaikesta ympäröivästä yhteiskunnasta. He eivät tarjoa suomalaiselle tiedeyhteisöllekään mitään, ovathan he jostain Afrikasta. Omissakin lorvailijoissa on tarpeeksi sietämistä veronmaksajalle, ei hän kaipaa sellaisia lisää.

Ihmisten luokittelu on ihanan yksinkertaista.