Lukukausimaksut

Ei lukukausimaksuille!

Kaikkien aikojen huonoin hallitus suunnittelee lukukausimaksuja ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille. Seuraavaksi kerron, miksi tämä todella on idioottimaista.

Jo Pekka Kuusi opetti suomalaisille, ettei sosiaalipolitiikkaa tule tarkastella yksipuolisesti menoeränä. Hänen mukaansa tässä on arkiajattelusta seurannut ajatusvirhe, jossa tulojen tasoitus nähdään vain kansantaloutta kurjistavana tapahtumana, vaikka se tulisi nähdä taloudellista kasvua ruokkivana yhteiskunnallisena tulonsiirtona.

Kuusen (ja ennen kaikkea Gunnar Myrdalin) ajattelua mukaillen, totean lukukausimaksujen kohdalla vallitsevan samanlaisen arkiajatteluun pohjautuvan ajatusvirheen.

Liian yksinkertaista ollakseen totta? Aivan varmasti.

 

Tämänkaltainen kotitalouteen ja yritysmaailmaan istuva yksinkertainen kirjanpito ei sovi julkistalouteen tai politiikkaan, sillä yhteiskunnan tulonsiirtojen vaikutukset ovat paljon moninaisemmat ja kauaskantoisemmat. Tämä juuri luo vaikeutensa, sillä viivan alle jäävää todellisuutta on erittäin vaikea raapia kokoon.

Seuraavaksi kumoan muutaman lukumaksuihin liittyvän teesin:

1) Ulkomaalaiset opiskelijat ovat menoerä Suomelle

– Väärin. Ulkomaalaiset opiskelijat tuovat kulutuksen, työssäkäynnin ja näistä kertyvien suorien ja välillisisten verotulojen kautta julkiselle taloudelle jopa 200 000 euron nettohyödyn. Lisäksi ulkomaalaiset opiskelijat tuovat korkeakouluihin ja yhteiskuntaan kansainvälistä kokemusta, erilaisia näkökulmia ja, ah!, niitä innovaatioita.

2) Ulkomaalaiset opiskelijat kerryttäisivät kassaa entistä enemmän, jos he joutuisivat maksamaan lukukausimaksut

– Väärin. Mitä todennäköisimmin ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä romahtaisi täysin. Tähän viittaavat Tanskan ja Ruotsin kokemukset.

3) Suomeen tullaan ainoastaan ilmaisen koulutuksen vuoksi

– Osittain totta. Sanoisin, että tämä on myös Suomen vahvuus, jos koulutuksen taso turvataan myös jatkossa. Pitäisi ymmärtää, että kyseessä on Suomen sinisen meren strategia, josta tulisi olla ylpeä ja markkinoida äänekkäästi. Ilmaisella ja perustasokkaalla koulutuksella erotutaan muista. Sen vuoksi Suomi voisi olla seksikäs. Ikävä kyllä seksikkyydelle ei, peliteollisuutta ja cleantechia yms. lukuun ottamatta, ole muita syitä.

4) Ihmiset tulevat opiskelemaan, mutta lähtevät ilmaisen koulutuksen jälkeen takaisin kotiin

– Väärin. 67 prosenttia vuonna 2007 korkeakoulututkinnon suorittaneista ulkomaalaisista oli Suomessa vielä vuoden valmistumisensa jälkeen. Jääneistä 73 prosenttia työllistyi. Tämä selviää CIMOn raportista vuodelta 2012. On hyvä myös muistaa, että ne jotka eivät syystä tai toisesta jää Suomeen, kerryttävät silti yhteistä verokekoa opiskeluidensa aikana.

5) Lukukausimaksuilla ulkomaalaisia tulisi enemmän. Maksut tuovat uskottavuutta

– Väärin. Suomalaiset yliopistot eivät nouse Cambridgen tai California Institute of Technologyn tasolle yhdessä yössä parin tonnin lukukausimaksuilla. Älä unta näe, opportunisti. Tällainen kehitys vaatii vuosikymmenten rahallisen ja kulttuurisen panostuksen, mitä ei yhtään auta tutkimukseen käytettävän rahoituksen leikkaaminen.

Lukumaksujen käyttöönotto todennäköisesti ajaisi ihmiset opiskelemaan muualle. Jonnekin missä opetus on saman tasoista, ilma lämpimämpää ja elinkustannukset siedettävämpiä.

6) Lukukausimaksut saavat päättäjät arvostamaan opetuksen laatua ja houkuttelevuutta (HS 30.10.2014)

– Väärin. Onko oikein, että suuria poliittisia päätöksiä tehdään siitä syystä, etteivät poliitikot tahdo ymmärtää muuten? Ei. Sanoisin mieluummin, että edustajat vaihtoon.

7) Suomi suomalaisille, ei mamuja Suomeen

– Väärin. Ensinnäkään ei olemassa mitään pyhää alkuperäistä suomalaisuutta. Olen viitannut tähän aiemminkin. Mutta jos tarkastellaan asiaa kansallisvaltionäkökulmasta, niin Suomi tarvitsee maahanmuuttajia. Koulutuksen kautta heitä saadaan ja samalla kotoutetaan.

8) Suomi eurooppalaisille

– Väärin. HS:n (30.10.) mukaan lukukausimaksut ovat vähentäneet ETA-alueen ulkopuolisia opiskelijoita Tanskassa ja Ruotsissa, mutta eurooppalaisia maksut ovat houkutelleet.

Ensinnäkään en näe tässä oikeastaan eroa Suomi suomalaisille -ajattelutapaan. Pyrkimys on rakentaa uutta eurooppalaista nationalismia. Miksi Eurooppa tulisi rajata vain ”eurooppalaisille”? Lainausmerkit siksi, etten oikein tiedä mitä tuo eurooppalaisuus on. Rajataanko se eu-kansalaisuuden perusteella?

Toiseksi kysyisin, olisiko Ruotsin ja Tanskan kohdallakin kyseessä trendi, jossa köyhempien EU-maiden opiskelijat hakeutuvat sinne, mistä mahdollisesti löytyy työtä? Näin ollen opiskelijoiden määrän kasvusta ei voi kiittää lukukausimaksuja.

9) Ulkomaalaisille maksut, koska suomalaiset joutuvat maksamaan lukukausimaksuja ulkomailla

-Nyyh, ja väärin. Voitaisiinko tätä lähestyä solidaarisuuden näkökulmasta? Miksi meillä on vankka käsitys, että kaivonporaus Afrikassa on ainoa oikea maailmanparannuskeino? Eikö paljon tehokkaampaa ole  tarjota ihmisille mahdollisuus kouluttautua?

Lisäksi huomauttaisin, että koulutus on Suomen ainoita oikeita kilpailuvaltteja. Ei siis pilata sitäkin.

Kiitos unelmahallitus jälleen kerran! Pelottavinta on, ettei opposition suurissa puolueissa taida löytyä sen enempää tukea korkeakoulupolitiikalle.

Seuraavaa unelmatiimiä odotellessa. Voi pojat! Kuva: Suomenmaa

Seuraavaa unelmatiimiä odotellessa. Aika velikultia! Kuva: Suomenmaa

 

HS vallankäyttäjänä opiskelijoita vastaan

Hufvudstadsbladet ja Helsingin Sanomat 21.3. Huomaatko eroa?

Hufvudstadsbladet ja Helsingin Sanomat 21.3. Huomaatko eroa?

Eilen järjestetty suurmielenosoitus keräsi poliisin tietojen mukaan Helsinkiin 5000 opiskelijaa. Tapahtumasta kiinnostui myös suomalainen media aina HBL:stä ja Aamulehdestä alkaen. Valtakunnan ykköslehti, aikanaan hyvinkin radikaali, Helsingin Sanomat ei huomioinut tapahtumaa painetussa lehdessään juuri millään tavalla. Ainoastaan Mielipide-palstalla julkaistu lukiolaisen Aino Kopran naiivi kirjoitus tuo mielenosoituksen jollakin tavalla esille. Kirjoituksessaan Kopra pitää opiskelijoita itsekkäinä, kun nämä vaativat rahaa. Hänen mielestään vähemmälläkin pärjäisi ja ”rahan riittäminen on vain budjetointikysymys”. Ehkä mielenosoituksen äänet eivät kuuluneet Sanomatalon sisälle?

No, itse en ainakaan huutanut eilen ääntäni käheäksi Eduskuntatalon edustalla oman hyvinvointini takia: Olen kohta omat opintoni suorittanut, joten en opintotuestakaan pääse kauaa nauttimaan. Haluan kuitenkin, että Aino Kopra ja muut nuoret saisivat samanlaiset – tai toivottavasti paremmat – mahdollisuudet opiskeluun kuin minä olen saanut.

Helsingin Sanomat tuo opintotukikeskustelussa selvästi esille oman kantansa. Lehti käyttää paperiversionsa uutisoinnissaan ensinnäkin agenda setting -valtaa: Suurmielenosoitus ja opiskelijoiden sanoma tasa-arvoisesta mahdollisuudesta ei välity lukijoille. Toisaalta nettiversionsa uutisoinnissa HS on päätynyt haastattelemaan mielenosoitukseen osallistuvia opiskelijoita. Joukosta on valikoitunut pariskunta, jolla on valmiiksi 12 000 euroa lainaa ja vanhempiensa luona asuva ammattiopistolainen. Nämä kaksi esimerkkitapausta eivät todella edusta keskiverto-opiskelijaa, jolle opintoraha ja asumistuki muodostavat tärkeimmät kuukausittaiset tulonlähteet. Ihan kuin lehti pyrkisi vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja kääntämään sen lainan (ja lukukausimaksujen) kannalle. Miksi lehti ei haastatellut esimerkiksi opiskelijaliikkeen johtohahmoja?

Koen tärkeäksi muistuttaa, että taloudellisesta taustasta riippumaton mahdollisuus koulutukseen on tasa-arvon toteutumisen kannalta erityisen tärkeä. Eilisiä iskulauseita muistellen: ”Käyttäkää järkeä, koulutus on tärkeä!” Ja niille lukijoille, jotka muistelevat kaiholla entisiä hyviä aikoja, jolloin opintorahaa tippui vain aniharvoille, totean maailman muuttuneen. Enää Kekkonen ei ole presidentti ja työpaikka ei ole varma. Haluanko pakottaa tulevat opiskelijat ottamaan lainaa aikana, jolloin pikavipit ovat yhteiskunnallinen ongelma, työllisyys on erittäin huono ja jopa valtiot ajautuvat konkurssiin? En. Toisaalta eivät halunneet Eduskuntatalon luona puhuneet poliitikotkaan, jotka lupasivat meille pitävänsä näppinsä erossa opintotuesta ja sitovansa opintorahan indeksiin. Minä muistan nuo lupaukset: en äänestä poliitikkoa, joka rikkoo lupauksensa. Toivon muiden toimivan samoin.